Weekend trip to Glencoe

”Glencoe is Gaelic for Weeping Valley.  The name comes from the very rock formation that makes up the hills in the area.  There are grooves (=ura) all across the range, and when it rains, the valley appears to be crying with the water as tears.”

“The village sits at the entrance to Glen Coe and is surrounded by spectacular mountain scenery and is popular with serious hill-walkers, rock and ice climbers. It has been seen in numerous films, including Harry Potter and the Prisoner of Azkaban as the home of Hagrid.”

 Lähdin jo aikaisemminkin mainitun Mountaineering clubin järjestämälle viikonloppu retkelle Glencoelle. Minibussi starttasi yliopistolta perjantai iltana ja ajomatka Glencoelle kesti reilu 2h. Lauantai ja sunnuntai vaellettiin ja sunnuntai iltana palattiin takaisin Glasgowhun. Meitä oli yhteensä 10 henkeä ja lähes kaikki tulivat eri kansallisuuksista! Sää ennuste oli taas mitä parhain! :D

Weather forecast

Elikkä lauantaille puuskaista tuulta, joka huipulla ylittää 60mph eli 26,8 m/s. Laajamittaista vesisadetta ja pilviä vuorilla ja lämpötila huipulla 5 asetta. Ja tämä ennustus piti lähes täysin totta, onneksi näkyvyys oli kuitenkin parempi ja pilvet tulivat vastaan vasta jossain 800metrin tienoilla. Mutta tuo tuuli, oli jotain mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut, jollet laittanut vastaan lihaksilla ja välillä jopa kyyristynyt niin huonosti olis käyny. Ja tuo sade jatkui lähes tauotta aamusta yöhön ja oli pääasiassa rankkasadetta eikä mitään tihku sumutetta, totally ridiculous!

Sunnuntaina sentään säästyttiin onnekkaasti nipin napin vesisateelta, sillä juuri kun päästiin takasin minibussille ja lähdettiin Glasgowta kohti alkoi sataa. Mutta sää oli muuten kirkas ja jopa aurinko pilkahti vuorten välistä hetkeksi! :D

Ainoa ongelma oli vain, että lauantain vesisateen jälkeen ei voitu tehdä alun perin suunniteltua reittiä, koska se olis ollu käytännössä suossa tarpomista, mutta ihan mukava vähän kevyempi reitti tosin sitten käveltiin vuorten välissä.

Majapaikkana oli Hostel, mutta tällä kertaa vähän tasokkaampi mitä viimeeksi! ;D Löytyi jopa erillinen drying room, joka oli pieni puinen vaja, jossa katossa neljä tankoa henkareineen. Huvittavinta oli vain, että vaja toimi myös maali varastona, ja kun sinne vaatteita kuivumaan vietiin, oli omistaja maalaamassa jotain puista tuolia vajassa. Lämmitys laitettiin yöksi päälle ja lämmitin oli kaasulla toimiva, mitäs muuta ne Britit käyttäiskään kun hellakin toimi kaasulla! ;) Tehoja siitä kuiteskin löytyi niin hyvin, että jopa mun täysin läpimärät lenkkarit oli aamulla täysin kuivat, mutta tuon maalijutun takia kaikki vaatteet haisee nyt maalille! ;D

The Bunkhouse vasemmalla

The Minibus

Lauantaina minibussi starttasi 9:00 ja ajettiin vähän lähemmäs vuoria. Täällä on tosi mukavasti parkkipaikkoja vaellusreittien alussa tien vieressä ja vuoret on todella lähellä tietä, mikä on myös erittäin mukavaa. Lauantaina päämääränä oli siis Bidean nam Bian Munro (1150m) ja lähtö taso oli jotain 100m. Tuosta Munro sanasta vähän taustatietoa eli Munro on vuori Skotlannissa, jonka korkeus on yli 3000ft (914,4m) ja nimitys tulee Sir Hugh Munrolta, joka oli ensimmäinen, joka mittasi vuoria ja teki listan Skotlannin Munroista vuonna 1891. Eli tämä taisi olla minulle ensimmäinen Munro valloitus! :P

Ensimmäinen puolisko taivallettiin laakson viertä ja samalla noustiin laaksoa vertikaalisti ylöspäin. Polku oli paikoin kivilohkareista, mutta muuten ihan helpohkoa vaeltamista ja ihanan vesipurojen solinan ympäröimänä saatiin alkumatka tallustaa. Keskivaiheessa alkoikin sitten se kiipeäminen, polku muuttui haastavammaksi ja paljon jyrkemmäksi. Reisilihakset ja kädet siis käyttöön! ;) Aluksi kiipeäminen oli pääasiassa pehmeällä heinikkomaisella tai sorahiekkaisella alustalla, välillä hyödynnettiin taas puron muovaamaa reittiä, mutta lopussa reitti muuttui kovaksi ja kallioiseksi. Samalla myös näkyvyys harmittavasti hävisi ja hullut tuulenpuuskat astui kehiin, sekä lämpötilan myös huomasi laskevan.

Huipulle päästiin puskien tuulta vasten vesisateen hakatessa kasvoja. Palkintona Leiv tarjosi kaikille hörpyn Skottilaista viskiä! :) Ja huipulla oli muuten jopa paikoittain lunta, tosin ihan pieniä kasoja vasta, mutta kuitenkin sen verran että sai meidät kaksi Skandinaavilaista kaipaamaan talvea ja lunta! ;D Seuraava reissu onkin sitten todennäköisesti talvella lumisissa olosuhteissa! :P 

Tämä oli ihan huippu vaellus, jotain sellaista mitä olen aina halunnut tehdä, mutta yhtä hulluja matkaseuralaisia ei vain ole tullut vastaan. Tässä seurassa itseään ei tunne edes hulluksi seikkailijaksi vaan elämän hetkistä ja luonnosta nauttivaksi elämysseikkailijaksi. Tuulenpuuskat huipulla, loputon vesisade ja haastavat kiipeily reitit sai vaan suurimmanosan porukasta naurahtamaan ja juurikin nuo elementit teki vaelluksesta jotain unohtumatonta! :) Vuoristo on myös todella kaunis sateella, kun vesi todellakin virtaa useita uria pitkin alas vuorien rinteitä ja purojen lorina on koko ajan läsnä.  

Kenenkään waterproof takki ei 6h sade vaellusta kestänyt vaan jokainen oli täysin läpimärkä, ja kuten retkeilyyn kuuluu muutamilla muistona pari kolhua jaloissa. Itsekin tuli taas liukastuttua kiven päältä ja kupsahdettua suoraan vesilammikkoon jalka ja käsi edellä. Muistoksi mustelma keskelle säärtä ja iso nauru! ;D

Tähän väliin vähän kuvia päivästä.

The weeping Mountains

The valley alaspäin

The valley ylöspäin, tästä se kiipeäminen alkoi

about 800 m

korkeuseroa, näe kaksi vaeltajaa alempana vasemmalla

Tämä ylös & alas

At the summit 1150 m

Taustakuva huipulle: http://www.flickr.com/photos/7288317@N03/1473493056/sizes/l/in/photostream/

Illalla syötiin Joen kokkaamaa illallista ja nautiskeltiin jokaisen tuomia ”Specially produced for Aldi” tuotteita. Carloksen hehkuttama Toro Loco punaviini oli erittäin hyvää ja sen rinnalla erilaiset suklaat kruunasi herkuttelun. Ilalla lähdettiin sitten vielä kylän paikalliseen pubiin kuuntelemaan paikallista bändiä. 15 minuutin kävely kaatosateessa katuvalottomalla tiellä, onneksi muutamalla oli otsalamput mukana, oli kuitenkin ehdottomasti kannatavaa. Pubi oli täynnä paikallisia ja muita vaeltajia, bändissä soitti yksi mies rumpuja, yksi kitaraa ja nainen solistina. Miehet paidattomina ja keski-ikä varmaan jotain 50, naisella hyvä ääni ja koko bändin esiintyminen oli ihan huippua, soittivat lähes 3h. Tarjolla oli paikallisia oluita ja soitetut biisit oli hyviä ja tuttuja ja saivat pubi väen tanssimaan mukana.  

The Toro Locos

Sunnuntaina herättiin herran jestas siellä ei enää sada huudahduksiin ja valittiin reitiksi vähän lyhyempi ja helpohkompi vuorten välissä menevä reitti. Sää oli siis hyvä ja maisemat aivan hulppeita!

Yksikaistainen tie

Polun alku

 

 

Todennäköisesti yritän järjestää tänne uuden reissun vielä keväällä, niin hieno paikka oli! Ja tässähän kasvaa vaan nälkä syödessä kun pääsee näitä vuoria valottamaan ja maisemia ihastelemaan! ;)

Google...