The Arrochar Alps

Liityin Mountaineering kerhoon ja lähin päiväreissulle Arrochar Alpseille. Matkaan lähettiin kahella minibussilla, yhteensä väkeä ~20. Ja tausta faktaa taas lainattuna: ”Arrochar Alps is an region in Scotand and is located in the area Loch Lomond to Loch Tay. There are 5 munros around here. The highest munro is Beinn Ime at a height of 1011 metres. The Arrochar Alps is one of the birthplaces of Scottish rock climbing due to it's easy access by train when the car wasn't the main form of transport.” Bussimatka kesti noin 1h.

Arrochar Alps

Ilma ei ollu mitä parhain, katottiin aamulla säätiedotusta ja tiedossa oli pelkkää sadetta koko päiväksi, mutta eipä se meidän menoa haitannu lähes yhtään. Pääsipähän ainakin haastaa ittensä ensikertalaisena hillwalking taidoissa! ;) Mulla ei siis mitään vaelluskenkiä ollu, saatika rinkkaa, perus lenkkareilla mentiin ja peakin repulla, mutta ihan riittävät nuo oli mulle tollaseen yhen päivän retkeilyyn. Toki jalat ois säilyny kuivina vaelluskengillä, nytten meinaan jalka ui kengän sisällä vedessä ensimmäisen puolen tunnin jälkeen! :D Onneks tajusin sentään pistää kaikki tavarat repun sisällä muovipusseihin niin ei tarvinnu sanoa kameralle ja kännykälle hyvästit ja sai vähän kuivaa vaatetta vaeltamisen jälkeen ylle. :)

Lähettiin ensin yhtenä isona porukkana liikkeelle ja sitten jakauduttiin puoliks, nopeampaan ja vähän hitaampaan ryhmään. Minähän lähdin tietenkin siihen nopeampaan kiipeämään kahdelle vuorelle yhden sijaan! ;D Ja lähtötasohan meillä oli tasan 0m ja ensimmäinen vuori, jolle kiipeiltiin, jos nyt oikeen osaan tuota karttaa lukea oli Ben Narnainn, korkeutta 926m. Niskaan saatiin sellasta sumutus sadetta, mikä oli vielä ihan ok ja onneks ei ollu tuulinen päivä niin tarkeni ihan pitkähiaisella kiipeillä. Polku oli vetinen ja mutainen ja lopussa kivinen, mutta huipulle päästiin ilman accidenttejä. Kuvitelkaa tämä kuva, mun kuvan taustalle! :D

Tämä taustalle

926m

 

Tämän jälkeen vesisade sitten yltyikin kaatosateeksi ja meidän porukka jakautui taas puoliksi, osa lähti takaisin busseille ja osa kiipeämään vielä toiselle vuorelle. Ja eihän sitä leikkiä nyt kesken jätetä, niin vielä toinen vuori piti päästä valloittaa ja matka siis jatkui kohti The Cobbleria. Nyt ei tarvinnu sentään ihan 0m lähteä kiipeämään 884m vuorelle. Polku alkoi kivi portailla ja täytyy sanoa, että onneks oli tullu kesällä käveltyä jonkin verran noita kerrostalon rappusia lehteä jakaessa, nämä portaat ei meinaan ihan lyhyet olleet! ;D Mielestäni tämä oli helpompi kävelypolku ylös, kuin ensimmäinen oli ollut ja tämä taisikin olla niitä suosituimpia vuoria.

884m

Sumu rupes hellitää niin tässä oikeaa taustaa kuvalle

jotain 700 m kai...

Alas tulo ei sitten ihan helpohko ollutkaan, tultiin puroa pitkin ja lopussa jalat tärisi jo jännittämisestä ihan mukavasti! Ja meno oli tosi hidasta, niin varovaisesti piti noi liukkaat kivet ja jyrkkyys huomioida. Kerran tuli pyllähdettyäkin, kun muta antokin periksi jalan alta, mutta onneks ei käyny pahasti ja eipä tuossa enää voinu enempää kastuakaan vaikka vesilammikkoon tuli pyllähdettyä! :D

Ilma sentään rupesi vähän kirkastumaan niin pari kirkkaampaa kuvaa sain otettua alas tultaessa. Valitettavasti vettä tuli kuiteskin sen verran paljon etten ihan hirveästi viittiny kameran kanssa heilua.

Loppuun vielä googlesta löydetty vähän ammattimaisempi kuva The Cobblerin huipulta. Tämä oli ihan huippu päivä, tätä täytyy päästä tekemään vielä uudestaan! :P

From the Cobbler