Glencoe Ski centre

Pääsiäislomasta toinen viikko vieläkin menossa niin olihan täältä kaupungin vilinästä päästävä vielä johonkin päin vaeltamaan kun kohta sitä ollaan takaisin tasaisessa Suomen maassa. ;) Viime syksynä kerhon ensimmäinen viikonloppu reissu suuntasi Glencoelle (=Glen of Weeping), ja vaikka siellä saatiinkin vettä niskaamme enemmän kuin missään muussa reissussa ihastuin alueeseen enemmän kuin jälkeenpäin muihin näkemiini paikkoihin. Niinpä suunnittelin päiväreissun sinne päin, ainoa ongelma on vain vähäiset bussi pysäkit. Hirveästi ei innosta kävellä ensin pysäkiltä 5km polun alkuun! 

Glencoe ja muut laskettelukeskukset Skotlannissa

 Löysin yhden reitin, joka kulki laskettelukeskuksen rinteessä ja bussipysäkki sijaitsi tien risteyksessä, joten ns. ylimääräistä kävelyä ei tullut kuin 1km suuntaansa. Sää tiedotuskin näytti niin hyvää perjantaille että päätin torstaina ostaa liput sille päivälle. Vaikka kartasta näyttääkin että Glencoe olisi melko lähellä, niin täällä tiet ovat välillä aivan käsittämättömän kapeita ja vauhti hidastuu merkittävästi. Bussilla matkan piti kestää 2h 10min, mutta perillä olin vasta 2h 30min lähdöstä.

Oikealta yläreunasta siis keltaista tietä ensin laskettelukeskuksen juurelle, ensimmäinen rinne ylös, josta vasemmalle kaartaen toinen rinne ylös. Huipulta vasenta vuorijonoa alas ja ylös, josta suoraan ylöspäin Creiselle. Ja takaisin samaa reittiä...

Tässä vielä profiilikuvaa reitistä

Alussa oleva tuolihissi oli erittäin houkutteleva, mutta kun kävin hinnan katsomassa, £10! vedin kävelysauvat esiin ja aloitin matkan teon kävellen rinnettä myöden ylös. Huomautus tässä kohtaa, että laskettelu ei rinteessä enää onnistunut, tosin huipulla tapaamani mies kertoi, että alkuviikolle olisi luvassa kunnolla lunta ja rinteet saatetaan avata uudestaan. Enää ei siis mitään shortsi kelejä vuorilla ole! Mutta ei siellä mahdottoman kylmäkään ole, t-paita riittää takin alle jos koko ajan on liikkeessä ja varsinkin jos tekee rankkaa nousua ylös, mutta pysähtyessä tulee nopeasti kylmä ja haluaa heittää pitkähiaisen ylle…

Tuolihissi

 Lumi alkoi heti ensimmäisen nousun jälkeen kun pääsin väli nyppylälle. Ja lunta oli PALJON, eihän se tykkilumi tietenkään vielä ollut sulanut niin kuin tavallinen lumi. Lumessa rämpiminen rinnettä ylös oli todella raskasta ennen kuin löysin toiset jalan jäljet joita seurata. Helpotti todella paljon menoa!!

Laskettelijoille varoitusmerkki, edessä kuilu

Huippua kohti!

Meall a'Bhuiridh, 1108m

Lumimyräkkä tulossa!

 Tässä video kuvaa huipulta, muihin suuntiin näyttää niin hienolta ja aurinkoiselta, mutta takaata tulee uhkaavasti musta lumimyräkkä pilvi.

Ja matka jatkui eteenpäin vuorijonoa pitkin, lumimyräkkä pilven saavuttaessa minut.

Kyllä tässä menee kulkemani vuorijono suoraan edessä, vaikka se vähän heikosti näkyykin

Tämä ylös, lumimyräkän keskellä

Ja tuolta tulin, lumimyräkkä hellittää jo takaata päin

Tulin oikealta päin vuorijonoa ja nyt jatkoin suoraan eteenpäin näkyvälle toiselle huipulle. Seuraava lumimyräkkä seurasi heti toisen perässä

maisemia vuorijonolta

Pilven keskellä näkyvyys oli välillä tätä luokkaa

Creise (=narrow), 1100m

Vuorijonoa takaisin ensimmäiselle huipulle, kolmannen lumimyräkän saavuttaen minut

lumivyöryvaara, ei tosin ollut minulle vaaraksi, mutta toiseen suuntaan vuorijonossa olisi pitänyt ottaa huomioon ettei kävele todellisesta huipusta sivussa pelkän lumen päällä!

Omia ja muiden askeleita seuraten takaisin ensimmäiselle huipulle

Ja huipulta alas, lähtöpistettä kohti

 Ehdottomasti kannatti lähteä näin kauas, vaikka päivästä bussissa tulikin istuttua lähes 5h. Jos saadaan ryhmä kasaan, kannattaisi vuokrata auto, jolloin päästään nopeampaan kuin bussilla ja samalla pääsisi lähelle muiden reittien alkupaikkoja. Ehkä vielä ensiviikonloppuna tämä onnistuu! Saa nähdä! ;)

Bussia odotellessa, tuolla lumisella huipulla kävin