Breathtaking Ben Nevis Weekend 17-19.2

Taas olis vaellusreissusta juttua vuorossa! ;D Tällä kertaa suuntana oli Fort William ja erityisesti suunnitelmissa oli Ben Nevisin valloitus! ;) Matka Glasgowsta kesti ~3h ja Bunkhousessa yövyttiin.



Reissuun ilmoittautui 12, mutta yksi peruutti eikä korvaajaa löytynyt joten 11 henkeä lähti perjantaina minibussilla reissulle. Ja kas kummaa minä olin reissun ainoa tyttö tällä kertaa, ei meitä yleensä hirmu monta ole ollutkaan, mutta sainpahan nyt jakaa ihan yksikseni 2-hengen huoneen! ;D

Lauantaille oli säätiedotus melko kehno Ben Nevistä ajatellen, aivan liikaa tuulta ja näkyvyys ei hyvä, joten päätimme siirtää sen sunnuntaille ja tehdä lauantaina jotain muuta. Iltasella karttaa tutkaillessamme huomasimme, että meidän Bunkhousen lähellä, arvioitiin 8km, olis kaikille vaeltajille ilmainen maja keskellä vuoristoa. Niin päätettiin että kävellään sinne ja lounastetaan ja sitten arvioidaan sään puolesta ja näkymien mukaan mikä vuoren huippu valloitetaan. Herätys 7:00 ja vaeltamaan lähdettiin 8:00, sää oli huomattavasti ennustetta parempi, ei vettä ja tuuli ei mikään älytön. Tuntemattomalla seudulla kun vaeltaa niin eteen tuli yllättäen useampikin kuilu, jonka ylitys tapahtui vanhoja siltaratoja pitkin, jotka oli kyllä aikas heikossa kunnossa… Ja reittiä jouduttiin vähän soveltamaan kun yllättäen polku olikin pistetty aidalla poikki eli ei muuta kun off-roadille tarpomaan. Matkaa majalle kertyikin huimat 12,5km eli meidän arviot meni aikas totaalisen mönkään, mutta mitäs tuosta. 

maaseutua vuoristojen keskellä

Tämä oli jytevä ja kestävä silta

Lounastuksen jälkeen suurin osa lähti valloittamaan lähelle näkyvää ja mielenkiintoiselta vaikuttaa reilu 800m huippua, mutta tässä vaiheessa oltiin jo jossain 300-400m… Täällä tuo vaeltaminen on tosi mukavaa kun ensinnäkin saa kulkea mahtavissa vuoristomaisemissa vaikka lähes tasaistakin polkua pitkin ja toiseks aina perinteiseen kävelyyn saa halutessaan vaihtelua kun lähtee kiipeämään yhdelle vuorista. Ja vuoristoille kävellessä voi aina valita eri haasteisia reittejä! Kivointa on kun mielestäni, kun pääsee tekemään vähän ”scramling’iä” eli ”not proper mountaing climbing but you need to use your hands”. Kivikkoiset ja riittävän jyrkät reitit on parhaimpia tähän. Valitsemamme vuoren huippu oli juurikin loistava scramling’iä ajatellen.

Tämä kiivettiin

jyrkkää oli

huipulta

Vuoren valloituksen jälkeen samaa reittiä takasin Bunkhouselle, jossa oltiin ~17. Eli 9h vaellus, johon kertyi kilometrejä huikeat 27km! (Meillä oli GPS mukana…) Mutta suht kevyttä kävelyä kuitenkin, sanoisin… ;D

Ei polkua vaan pelkkää peltoa osa matkasta

Iltasella tehtiin suunnitelmat sunnuntain Ben Nevistä ajatellen, 2 seuran vanhempaa jäsentä, muut taisikin olla tänä vuonna tulleita vaihtareita, halusi tehdä jotain uutta, koska olivat jo kumpainenkin suunnittelemamme reitin kerran kävelleet eri lähtivät eri reitille. Me saimme kuitenkin hyvät ohjeistukset tälle paljon paremmalle, mutta samalla paljon fyysisesti rankemmale reitille Ben Nevisin huipulle, kuin ”turist path”, joka juurikin on turistimaisesti helppo ja kova hiekkamainen polku huipulle asti!

Ben Nevishän on koko UK:n korkein vuori, 1344m ja siten erittäin suosittu. Wikipedian mukaan vuosittaisia vaeltajia olisi 100 000… Mutta korkeudesta ja meidän reittivalinnasta johtuen vaelluksen arvioitu kesto oli 10h. Eli herätyskello soitti 5:00 ja autossa oltiin kaikki tavarat pakattuina 6:30. Suosittuisuudesta kertoo se että Ben Nevisin parkkipaikalla kun oltiin 6:45, niin kaikki ruudut oli jo täynnä ja muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin jättää minibussi kylmästi ruoholle.

Ihanassa aamunhämärässä aloitettiin siis vaellus, ilma oli mitä mahtavin! Ei pilviä juurikaan, yöllä oli satanut vähän lunta ja lämpötila oli varmaan 0 paikkeilla. Reitti ei alussa paljon lihaksia lämmitellyt tasaisella maastolla, vaan lähes heti alkoi jyrkkä nouseminen metsän keskellä. Suht hyvää polkua jatkui ekat 400m (pystysuuntaista korkeutta!) kun meidän haluaman reitin mukaan oli aika lähteä tarpomaan off-roadille.

Huh, huh! Sellaista pehmeää, kosteaa vähän lumista ja kivistä peltomaista ryteikkö ja ylämäkeen 1000m korkeuteen asti! Oli jalat pikkusen maitohapoilla tuon jälkeen, onneksi sentään maisema alaspäin oli mitä huikaisevin ja ylhäällä vuoren takaa voisi nähdä vähän auringonvaloa ja jylhä Ben Nevis nousi oikealla puolella.

Pelto muuttui lumiseksi

500-600m

Ja sitten kivikoksi

Eka huippu

samalta edelleen

Meidän reitin ideana oli siis ihastella Ben Nevistä kiertämällä sen huipulle toisten vuoren huippujen kautta ja siten pääsemällä kävelemään huikeaa ridge’ä (vuorijono, harjanne) pitkin. Eka huippu oli siis 1010m korkeudella ja sen jälkeen matkan varrella oli vielä kaksi nyppylää… Mutta varsinainen  terävähuippuinen ridge alkoi toisen nyppylän jälkeen ja sitten oltiin jo 1100m paremmalla puolella.

Eli vihreää reittiä, sitten sinistä huipulle, punaista alaspäin ja sinistä takaisin vihreän alku suuntaa kohti

 Yli 1100m korkeudella alkoi olemaan jo melkosen paljon jäätä ja siten vuorijonossa kävelyn alkaessa kiinnitettiin cramponsit (jääpiikit) kenkiin. Harjanne oli erittäin kivinen ja siten teki kävelystä vähän haastavaa, mutta siten myös erittäin mukavaa. Välillä mentiin vähän alemmas ja sitten taas ylöspäin seuraavalle huipulle ja taas vähän alemmas jne. Maisemat olivat aivan huikeita, aurinko alkoi paistaa, pilvet ylhäällä, tuulta ei liian paljon, aivan mieletön fiilis edetä vuorijonossa. Sellasia maisemia mitä nähtiin olen aina ihastellu adventure sport tv-ohjelmissa tai urheilulehdistä ja ne on aina tuntunut itselle saavuttamattomissa olevilta. Ihan huikeeta, tajuttoman hienoa, en pystyny lakkamaan hymyilemästä ja vaikka näpit vähän jäätykin ja kädet tärisi tuossa vaiheessa jo rasituksesta oli pakko pystähtyä ottamaan valokuvia.

Kivikoista harjannetta, tuolta tultiin

Tuota harjannetta ylös oikealle Ben Nevisin huipulle

Aurinkoisi maisemia

Ben Nevis tuon takana

Tuolta alhaalta oikean metsän läviste aloitettiin

 Viimeset 200m korkeusnousua oli tähän astisesti rankimmat. Takana oli jo niin paljon raskasta nousua, kivikossa temppuilua ylös ja alas ja tuo loppunousu oli erittäin jyrkkä ja lumisessa maastossa! Mutta niin hieno fiilis, endorfiineja ja adrenaliinia virtas kehossa varmaan jo niin paljon, että pitemmän nousunkin olisin jaksanu, mutta huipulta on aina tultava alaskin, ja sekään ei mitään kevyttä puuhaa ole jyrkässä rinteessä, eli hyvä että energioita jäi jälkelle! ;) 

Eli viimeinen osa harjanteesta huipulle tuo suoraan edessä

1344m!

Ben Nevis vallotettu ;)

 Takaisin tultiin siis osittain turisti polkua pitkin, ensin off-roadia huipulta, oli suorempi reitti! :D Ja täytyy sanoa että tuo alas tulo ottaa reisiin kyllä toden teolla jyrkässä rinteessä, kun cramponsit jalassa pitäisi astua aina koko jalkaterä kerralla maahan eikä pelkkää kantapäätä, niin asento on taakse nojaava ja reisiä jännittää koko ajan. Turisti polulta poikettiin sitten taas alempana off-roadille, kanervapellolta vaikutti... Eli kierrettiin takaisin oikealle puolelle huippua ja meidän parkkipaikalle. Näkymät ei alas tullessa juurikaan huonontunut nousukuvista! ;)

Täytyy sanoa, että tämä oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista päivistä! Magnificent, superb, epic, unbelievable, unrealistic day! There's not enough words to describe it! ;) I wish I have a chance to experience something similar again one day! :P